Vappu oli Van Halenia, the Offspringiä, Children of Bodomia, Lamb of Godia, PMMP:tä, System of a Downia ja lisää Van Halenia; metripizzaa, cocacolaa, virua; liian hajoavia sohvia, liian kapeita patjoja ja liian pieni jääkaappi. Alkuillasta kohotettiin lasit kattoon ja oli sellainen olo, että kesästäkin voi tulla jotain, ja loppuillasta oli muuten vaan hienoa. Ja mistään muusta en osaa sanoa sitäkään vähää, kyvykästä sinänsä.

Sinä olet sinä ja minä olen minä - juuri se ero on yhtä suuri kuin kenen tahansa kahden ihmisen välillä, ero sen välillä mikä on minä ja mikä on ei-minä. Sellaista kuin melkein-minä ei ole. Paitsi ehkä jos olen sairas, jos minulla on kuumetta, minä voin tuntea itseni melkein minäksi. Mutta ei kukaan muu, ei kukaan muu, ei edes minun identtinen kaksoseni ole melkein-minä. Sinä olet joskus osa minua, ja minä olen osa sinua. Silloin meillä on jotakin yhteistä, mutta minä en ole melkin sinä ja sinä et ole melkein minä.

Peter Pohl & Kinna Gieth: Sinä ja minä ikuisesti