Ensi-illan huuma oli hiuslakan tuoksua ja paniikkia vatsatautiepidemiasta. Hyvin se kuitenkin meni, ja spontaanit kehut lämmittivät mieltä; "te ootte aivan helvetin hyviä!" Ja mehän ollaan.

Muistan, kuinka joskus muutama vuosi sitten kirosin sitä, kuinka siskoni ovat vaikuttaneet musiikkimakuuni(kin). Tuleehan siitä väkisinkin joukkoonkuulumaton olo, kun toiset laulavat tyttöbändien hittejä ja yhden päässä soi Rappiolla, mutta nykyään lähinnä naurattaa. Hassua, että joskus on todella ollut aika, jolloin olisin halunnut olla samanlainen kuin kaikki muutkin. Nykyään huudan pää pystyssä siskoni perään, että tuo mulle ne levyt ja se tuo eikä liikuta vähääkään että miten muut katsovat.

On tietysti ihmisiä, joiden mielestä suomalainen musiikki on automaattisesti huonoa, mutta minä tiedän, että se, mitä suomirockiksi kutsutaan on paikoin silkkaa parhautta - CMX on neroutta ja Eppu Normaalikin on joskus tehnyt hyvää musiikkia. Enhän minäkään Eppujen uusista kappaleista pidä, mutta jos ne kieroonkatsovat ihmiset kuuntelisivat muutakin kuin popkanavia, ne tietäisivät että on muutakin kuin uudet epäilyttävästi iskelmiltä kuulostavat biisit, 70- ja 80-lukujen punk ja sittemmin ei enää niin punk on ihanaa ja kuulostaa kesiltä. Se kuulostaa niiltä kesiltä, joina soi Birdy ja Bourbon street ja Vuonna -85, sisko teki hyvää ruokaa ja pihalla heiteltiin tennispalloja. Lämmintä riitti kai ikuisesti eivätkä kesät olleet ohi koskaan. Ja asenne oli oikea jo silloin.

vasta lapsi on ja jo illuusioton
mulla taas ei muuta tilalla, maailma on pilalla

miks kaikki kaunis on niin naivia?
ja markkinoiden voimissa vain draivia
miks kaikki kaunis on vain vitsiä?
onni rihkamaa vain ja kitschiä,
oli piiput ennen puuta hipit rautaa,
nyt ne kaiken kauniin hautaa
haudalle laitan kukkasen
ja kukoistavan toivon edes sen

Eppu Normaali: Hipit rautaa