so you found a girl
who thinks really deep thougts
what's so amazing about really deep thoughts
boy you best pray that i bleed real soon
how's that thought for you
my scream got lost in a paper cup
you think there's a heaven
where some screams have gone
i got 25 bucks and a cracker
do you think it's enough
to get us there

Tori Amos: Silent all these years

Koeviikko, enkä tiedä olisinko onnellinen siitä, ettei tarvitse olla koulussa muutamaa tuntia enempää, ettei tarvitse leikkiä sosiaalista. Tällä hetkellä tuntuu taas siltä, etten jaksaisi, mutta toisaalta voisin huomenna mielelläni laittaa taas punaisen pipon päähän ja olla jotain epäaitoa ihan vain siksi, että se menisi täydestä. Olen kai kuullut viime aikoina liian monta "ootte -----n kanssa ihan samanlaisia"-kommenttia. Eikä kyse ole vain siitä, että haluaisin välttämättä olla erilainen kuin kaikki muut - onneksi - vaan siitä, etten halua muistuttaa niitä tyttöjä, joista SMG laulaa. sinä lähdit pariisiin/sanoit olevasi onnellinen/tyttö on kaunis ja ystävällinen/minä vihaan häntä-tyttöjä.

Minun ei sentään tarvitse vihata ketään, mutta ei ystävyyssuhteiden pitäisi olla näin hankalia. Asioiden pitäisi mennä niin, että olisi niitä jotka ovat ystäviä ja niitä jotka eivät ole, eikä niin että kiertää loputonta kehää omien ajatustensa kanssa ja on jollekulle kohtelias vain sen takia ettei halua antaa periksi omalle ilkeydelleen.

Mutta koskapa elämä olisi mennyt niin, että asiat menisivät niin, niin kuin "niiden pitäisi mennä". Tuuli kulkee missä tahtoo, kuten Rain kertoo, eikä se koske pelkästään uskonasioita.

Tämä on niitä päiviä, jotka muuttuvat sitä levottomammiksi mitä pidemmälle ilta kuluu. Torjun ihmisiä messengerissä ja sallin taas, ihan vain sen takia ettei lista näyttäisi niin pahalta. Ensin järkytyn siitä, että puhutaan taas pitkiä ja ajatuksia täynnä olevia lauseita ja sitten järkytyn siitä kun keskustelu loppuu. Voisin kai purra oman pääni poikki, jos ylettyisin. Rauhattomuus menee päästä jalkoihin eikä minulla ole aavistustakaan psykologian koealueesta, mutta enää en jaksa edes yrittää sen suhteen.

Haluaisin vain kastaa pääni jääveteen ja unohtaa, että kukaan on koskaan sanonut haluavansa kuolla. Sanovat, että vanhoilla ihmisillä on siihen oikeus ja että se on omalla tavallaan hieno asia, ja joo, on se niinkin. Mutta minä olen vasta kuusitoista ja otan itselleni oikeuden elää hyväksymättä sekä sellaista puhetta että ajatusta siitä, että joskus itse sanoisin samalla tavalla. Keski-ikäiset olettavat joka tapauksessa, että minun ikäiseni ovat ailahtelevia ja hankalia, joten miksi minun pitäisi aina jaksaa yrittää olla jotain muuta.

Haluaisin paperisilppurin.