Kaupunki-ikävä elää taas. Joskus tuntuu tosissaan siltä, että olen syntynyt aivan väärään paikkaan. Kaiken lisäksi lukion kanssa menee vielä monta vuotta, ja on päiviä joina pelkään tukehtuvani ennen kuin ehdin lähteä jonnekin missä on tilaa hengittää. Että näkee joka päivä ne samat kasvot samoilla käytävillä ja maailma rajautuu niin mielettömän pieneksi.

Hyvälle mielelle tulee silti mielettömän hassuista asioista. (Hey girl would you like some wine) Metron rullaportaat, vieraita lautailijapoikia ja harmaiden huivien kanssa niitä tutumpia; hymyjä, hymyjä, hymyjä.