onhan noita laulajia
ja tuulta pohjoisesta
allapäisiä mielialoja
ylpeyttä, iloa

ei arvoa sillä
mitä teimme nämä vuodet
ja se kohtuu millä
tätä armon maailmaa kohtelet
ei tao tyhjemmäksi
eikä tiet pitene
mihinkään kaukaisuuteen
missä meillä omamme

ja kukat pöydälläsi
on onnen tuomia
kun nostat surulaulun
ennen uneen itkemistä
kirosäkeet
kirosäkeet

yö valkoiseen silkkiin
se käärii niin ja niin
on ajat loppuneet
sanat puhki kuluneet
ei sumunriekaleisiin
pysty piiloutumaan
ei aamuun luottamaan
ja nimet vähenee
mustat hampaat lähenee

onhan noita laulajia
ja tuulta pohjoisesta
allapäisiä mielialoja
ylpeyttä, iloa
kirosäkeet
kirosäkeet