Muistan tosi hyvin päivän tasan vuosi sitten. Silloin kuljettiin koulun käytävillä merirosvolauluja laulaen ja välitunnilla paleltiin ulkona koska matka talosta toiseen oli silloinkin kylmällä säällä liian pitkä ja naurettin atk-luokan ovella. Se oli hyvä päivä.

Ei sillä, että tässäkään päivässä olisi mitään sen suurempaa vikaa. Olen soittanut pianolla kappaleita, joita ei pianolla missään nimessä kuulu soittaa, olen ajatellut ficcejä kunnolla ensimmäistä kertaa varmaan puoleen vuoteen tai ylikin ja olen kaivannut (ja kaivellut) internetroolipelimaailmaa. Ja olin koulussakin, ja olen tosissani ylpeä itsestäni. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan; olkoonkin, että syyt ovat mitä ovat.

Ja on yhä vain niin helppoa olla hyvällä mielellä. Kuunnella rakkauslauluja, vaikkei ole vähääkään rakastunut. Istua sängyllä vain ajattelemassa lumisadetta. Olla kiltti fysiikanluokassa, kuulla äänensävyistä erilaisia asioita kuin ennen. maailma on sun, muistan tehosekoittimen sanovan, vaikken olekaan kuunnellut sitä pitkään aikaan.