"Ei voitto, vaan ylivoimaisuus."

Nimenomaan. Usko, toivo & rakkaus - paremmuuteen. C'mon, girl, kyllä sinä osaat. Äkkinäiset paikallesaapumiset ja paikaltakatoamiset, terävät sanat, mitä lujempaa ärsyttää sitä leveämpi hymy - kaikki se on tehty jo monta kertaa aiemmin.

En minä halua taantua sen kahdeksasluokkalaisen tasolle, joka kuvitteli hämäävänsä ihan kaikkia - haluan vain taas elää vähemmän masentunutta elämää. Kai jokainen saa muuttua, mutten halua mennä aina vain huonompaan suuntaan. Kulutin kuukausia siihen, että yritin oppia luottamaan. Yritin oikein tosissani. Nykyään osaan jo enemmän kuin ennen. Perjantaina istuin punaisella sohvalla, mun hiuksia siliteltiin ja puhuinkin siinä samalla. Osaan pyytää apua. Ehkä vain yhdeltä-kahdelta-kolmelta ihmiseltä enkä ehkä ihan aina, mutta jossain määrin kuitenkin.

Levottomat jalat le vot to mat; on aika kääntyä taas. Cell block tango ja katse, joka saa toiset vaihtamaan paikkaa kemianluokassa. Kolmen aamun päästä on viikon loma, ja minä tosiaan aion kasvaa yli ja unohtaa. Tämä päivä kääntyi ympäri liian helposti (käsilläseisonta on kohtalosi, tyttö), sellaista ei pitäisi sallia.