But if you wanna leave, take good care
I hope you make a lot of nice friends out there
But just remember there's a lot of bad and beware
Cat Stevens: Wild World

Koulun alkuun on enää reilu kaksi viikkoa, ja odotan sitä tällä hetkellä epäterveellisen paljon; tai oikeastaan epäterveellisellä tavalla. Vihaan kahdeksan aamuja; vihaan myöhässä olevaa bussia; vihaan bussia, joka on liian aikaisin silloin kun minä olen myöhässä; vihaan ihmismassojen yksinkertaisuutta ja sitä kuinka niin monet ovat vain toistensa kopioita; vihaan luokkia, joissa ei saa hengitettyä; vihaan päänsärkyä ruotsinluokan ulkopuolella. Mutta siinä on jotain mitä odottaa: rutiinit. Taistelen liiallista juurtumista vastaan, mutta on asioita jotka pitävät hengissä. Zen Café, Rob Zombie, Children of Bodom, Muse. Kaakao, omenamehu, aurajuusto. Ne harvat ystävät, joihin voi aina luottaa. Ja rutiinit. Se, kun pitää nousta aamulla, koska pitää nousta aamulla. Se, kun voi lukea kalenterista, että missä pitää olla viidentoista minuutin päästä.

Se on tappavaa, mutta se pitää hengissä.

Ei sillä, että aikoisin kuolla muutenkaan. Romahdin eilen, ja tänäänkin on vielä aikaa, mutta en kuole. Suden hetki saattaa kiskoa minut hereille, mutta elän aamuun. Kuuntelen astetta angstisempaa mutta mielialaan sopivaa soundtrackiani, mutta en kuole. En edes hajoa kovin pahasti. Olen harrastanut tänään paljon henkistä varatumista. Olkoonkin, ettei keskustelua lopulta tullutkaan - ainakin varauduin. Kaikkihan me tiedämme, että voiton sijaan rehti ilmoittautuminen on tärkeintä. Diamonds are the girl's best friends, don't think of me.

Luon itselleni deadlinen, ja päätän, että se pitää. Yhdeksän minuuttia.

Sen jälkeen on taas lisää aikaa miettiä, että aikooko valehdella vai puhua totta.

Olen edelleen kesämökkejä vastaan. Ne vievät normaalisti keskusteluetäisyydellä olevat ihmiset kauas, ja taatusti väärään aikaan. Vaikka toisaalta, jos ne eivät olisi kaukana, en luultavasti tarvitsisi niitä. Tyypillistä. Elämällä on kieroutunut huumorintaju (now how do you feel). Ja yhdeksän minuutin deadline meni jo ainakin kuusi minuuttia sitten. Tai sitten yksitoista.