Kehoni on jatkuvasta yskimisestä kipeytynyt ja luen värityskirjat väitöskirjoiksi. Luulin jo heränneeni huomiseen, mutta yö onkin vasta edessä. Ystävät tuntuvat huutavan apua enkä osaa sanoa mitään. Painan linkkejä ja ne johtaa mut tuijottamaan näppäimistöä avuttomana. Ei tyttö sä et osaa olla ystävä et. Pitäisi kai sitä osata sanoa edes että puhu mulle, puhu mulle, kuuntelen kyllä! mutta enhän mä osaa. Mikro kuumentaa mustaviinimarjamehua ja peilistä näkyy avuton otus jolla ei ole voimaa mihinkään, ei hiustenpesemiseen, ei syötävänpyytämiseen.

Yöt on kivoja. Sitä käpertyy peiton alle ja tietää, ettei tarvitse nousta moneen tuntiin. Näen unia melkein joka yö, ja valtaosassa tapahtuu aivan sekopäisiä, hassuja asioita, noin yleensä tuttujen ihmisten kanssa. Niissä pudotaan jäihin tai pelataan monopoliturnausta varsin kiinnostavilla säännöillä ja aamulla naurattaa. Ja iloa voi jakaa: "mä näin jännää unta viime yönä." "mitä typerää mä nyt tein?"

Ollapa terve. Fyysisesti.