olen väsynyt väsynyt väsynyt väsynyt mutta viikon päästä on jo melkein loma. Ja nyt pitäisi jaksaa lukea, mutta ketä kiinnostaa koeviikko kun ulkona on melkein kesä ja tiedossa kaikkea kivaa. Äidinkielenopettaja kysyi, että kuinka moni on viihtynyt lukiossa, ja yllättävän harva viittasi. Itse olen kyllä viihtynyt, ja aika on mennyt sairaalloisen nopeasti vaikka toisaalta vuosi on ollut mielettömän pitkä - siitä, kun odoteltiin kyytejä liikkatunnin jälkeen kun ulkona jo pimeni, on älyttömän kauan. Syksystä on kauan. Yökoulusta on kauan. Joulujuhlasta on kauan. Uudestavuodesta on kauan. Kaikesta on kauan, vapustakin (3 viikkoa), ja siitä kun sain viimeksi herätä sylistä (viikko), mutta siitä "Seison pyykkinarun luona ja hymyilen hymyilen hymyilen vain sen takia että kännykkä piipittää vähän väliä, enkä vastaa "no mikäs nyt hymyilyttää"-kysymykseen, koska en yksinkertaisesti voi enkä osaisikaan - hiton hölmö nuori sydän."  on oikeastaan yllättävän vähän aikaa. Muistan miltä tuntui kävellä pyykkinarulta takaisin sisään, kun varpaat kastuivat nurmikkoon. Ja muistan, miltä tuntui vaihtaa vaatteita koulun vessassa ja miltä tuntui pestä salmiakkijauhoa niskasta ja hiuksista ja kaikkialta pois. Ja samalla ei ole tippaakaan ikävä, ei yhtään.

Toivon niin kamalasti, että voin vuoden päästä sanoa samalla tavalla - että muistan miltä tuntui istua matikanluokassa omalla paikalla, katsoa hyvännäköistä lukkaria pesiskentällä, kellahtaa nurmikolle kun sanottiin että hei muistetaan tää hetki. Että muistan ja että ei kuitenkaan kaduta, koska on ollut niin paljon parempaa.