Kevät on vihdoin löytänyt tiensä tytön päähän ja sydämeen, masentunut olo alkaa pikkuhiljaa väistyä ja tilalle tulee hymyjä hymyjä hymyjä. Asiat muuttuvat vaihteeksi hyvään suuntaan ja voisin lainata tähän J. Karjalaista enkä PMMP:tä, niin kuin on liian monena päivänä tehnyt mieli tehdä. Koulua on rästissä ihan liikaa, mutta ei siitä jaksa välittää. Loppujen lopuksi väliä on vain sillä, että hymyilyttää. Ja vaikka on masentavia asioita, ne voi hetkeksi aina unohtaa. Sellainen olo, että olen tällä erää surrut tarpeeksi. En halua tuntea turhia hiertymiä enää.