Onnellisuus on tosiaan suhteellista. Itse olen kai hyvinkin onnellinen ihminen, tai ainakaan en kehtaa väittää muuta, kun ihmisillä on niin paljon pahempi olla (vaikkei sen niin pitäisi mennäkään; suhteellisuus). Silti voi elää niin ääripäästä toiseen, uskon päivä päivältä enemmän ja enemmän hetki-maailmaani.

En kertakaikkiaan osaa hahmottaa päiviä kokonaisuuksina. Hetkiä. Kun aamulla nousee ylös ja miettii, että kaatuuko kuolleena maahan vai ei, ja kun vajoaa lämpimään bussiin nukkumaan. Kun fysiikanluokassa on lämpimien hartioiden läheisyysja halauksia. Kun ruotsinluokassa laskee tehtäviä, 1 2 4 7 19 mun ei tarvii osata mitään ja kun ruokalassa tekisi mieli istua lattialle. Biologianluokka on varsinainen mielialojen sulatusuuni: valoisa hymy, nälvintää, mitä hittoa, tähänkö me jo ollaan tultu? ja katse ulos ovesta hymy ihmiselle, jota tekisi mieli lyödä. Ja saman tien paluu onnellisuuteen. Siinä mielessä olen kuitenkin kehittynyt vuoden takaisesta itsestäni, että olen aidosti onnellinen niinä hetkinä kuin olen. Nykyään huijaan itseäni vain harvoin.

Huomenna se toinen koti kutsuu taas, enkä malttaisi odottaa, vaikka tiedänkin, että se on yhtä sekasotkua ja luultavasti useita hermoromahduksia. Mutta ne hetket ovat yleensä kuitenkin ystävyyden huipentumia. Odotan aamuyökeskusteluja, vaikka samalla vähän pelkäänkin niitä, koska seura on mitä on. Odotan sitä, kun bussin ikkunasta näkyy hengenvaarallinen tie - hengenvaarallinen, ja tuttuudessaan pelastava. Odotan sitä, että saan laulaa muiden kanssa piittaamatta vähääkään sävelestä ja sanoistakin, ja sitä, että pääsen esittämään sketsejä. Muka kuluneita, mutta kaikille kuitenkin uusia.

Ja odotan Evankeliumin ensimmäistä kertosäettä ja niitä ilmeitä, jotka siitä seuraa. Pahus, mä haluan pitää hauskaa. Kohta on koeviikko ja kuolema ja ajoittain inhoan perhettäni, kun kukaan ei ymmärrä ketään, mutta mulla on ystävä, joka laukoo tietämättään päivänpelastavia kohteliaisuuksia. Ja toinen, joka pitää huolta. On niitä enemmänkin, mutta tällaisina päivinä tuntuu etten välttämättä tarvitsisi - hengitän hiusten pörröttämisestä ja kahvin pahasta mausta.