Toivon, että määrittelemätön tunne ohimoissa ja kyljissä ja nilkoissa on merkki lähestyvästä keväästä ja keveydestä ja onnellisuudesta eikä suinkaan siitä, että tulossa on hajoaminen. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että se toive saattaa vaikka toteutua; on vihdoin maaliskuu ja sitä sanotaan kevääksi, ja huomenna on lyhin maanantai pitkään aikaan, ja aion pitää hauskaa. Vaikka sitten muiden kustannuksella, jos ei muuten - aivan sama, haluan vain hengittää taas vähän helpommin.

Voi olla, että haluan sitä liikaakin. Ääneen sanotut tuntemukset toteutuvat harvoin, mutta.