Haluaisin osata taas kirjoittaa.

Ficcejä, tarinanalkuja, mitä vain, minkä kanssa ajatukset saisi levätä ja nälvintä toimisi. Ikävä hahmojenkehittelyä ja hahmoja, kaikkia niitä, joiden elämä kasautui yhden ainoan suihkuretken aikana. Nyt ne kaikki ovat kai kuolleita, ainakin muille.

Kunnollisia blogitekstejä: niitä, joissa oli joku ideakin. En tiedä, johtuuko niiden katoaminen kirjoitustaidon vai asenteen katoamisesta.

On ikävä sitä tyttöä, joka laittoi sanoja järjestykseen joka päivä. Ei kukaan välttämättä tajunnut, että mitä niillä haettiin, muttei päiväkirjoissa sellaisella ole väliäkään. Sitä the world will follow after-tyttöä, joka istui matikanluokan ikkunalaudalla ja kaipasi pois. Ja menikin. Se osasi olla jotenkin paremmin, vaikkei elämä niin täydellistä ollutkaan. Hämäsi kaikkia, kaikkia.

Mihin se tyttö katosi, ja kuinka sen löytää taas?