Yhtäkkiä huonolla tuurilla ei (taas) ole mitään väliä. Hauskanpito on taas tärkeintä, ja vaikkei olisikaan, niin ainakin tunnen itseni pitkästä aikaa kunnolla omaksi itsekseni. Kun on istunut biologianluokan lattialla juomassa kahvia, vaikka se on pahaa ja ilmaissut tuhat eri asiaa tulkinnanvaraisilla ilmeillä. Tottakai se parempi onni silti kelpaisi, mutta vakavissaan - tänään en jaksa välittää.

Sanotaan, että elämä on sitä minkä siitä tekee. Minusta se on väärin sanottu. Ei ihminen voi itse päättää, kuinka elämä menee; voi päättää vain sen, kuinka suhtautuu. Se ei ole ollenkaan sama asia, mutta - onneksi - tiettyinä päivinä se on ihan tarpeeksi hyvä.