Viileän aamun atk-tunti toi mukanaan teknisiä ongelmia ja vanhan blogin katoamisen. Tämä on järjestyksessä neljäs blogini. Kolmanteen olin vihdoin kotiutunut, mutta päädyinkin tänne. Ja omalla tavallaan nautin alusta aloittamisesta, vaikka olenkin parantunut uuden päiväkirjan syndroomasta lähes kokonaan niin paperilla kuin verkossakin.
Ensin ajattelin, etten jaksa tehdä uutta blogia. Mutta loppujen lopuksi taidan olla aivan liian levoton elämään ilman, pidän puhumisesta niin paljon että välillä on pakko kirjoittaa. Eihän kukaan jaksa kuunnella loputonta pohdintaa siitä, kuinka fysiikanopettajissa on väistämättä jotain vikaa tai siitä, kuinka paljon yhteistä on minulla ja tuuliviirillä. Päiväkirjathan ovat nimenomaan sitä varten, että saa puhua itselleen ja itsestään.
Ensimmäiseen blogimerkintään on noin yleisesti tapana kertoa yleisesti jotain itsestään. Siis tässä päivässä olennaiset faktat, aiheena Samia:
- Internetpiireissä minut tunnetaan yleensä nimellä Samia, joistakin paikoista löytää myös Lieslin. Samia tiedetään sarkastiseksi kirjoittajaksi, roolipelaajaksi, mielipiteiden jakajaksi... eikä siinä edes mennä sen suuremmin pieleen.
- Rakastan väittelemistä ja omaan pakkomielteenkin; vihjaan, nälvin ja väitän vastaan vaikka vain periaatteen vuoksi. Kieleni on terävä ja voitankin useimmiten, toisaalta en ikinä saa suutani auki silloin kun tahtoisin.
- Minun sanotaan puhuvan liian paljon, liian nopeasti ja liian epäselvästi, joidenkin mielestä myös liian monimutkaisilla sanoilla. Toisaalta minulle on myös sanottu, että puhun puhelimessa harvinaisen hiljaisella äänellä ja kuulostan useimmiten ihan joltain toiselta ihmiseltä.
- Olen äärimmäisen ylpeä, ja ylpeäkin siitä vielä. Myöntäminen on minulle vaikeaa enkä suostu nöyrtymään.
- Olen aina halunnut lentää.
- En todellakaan tiedä, mitä pitäisi tapahtua, että tekisin itsemurhan. Rakastan elämää ja - kuten sanottua - olen niin sairaalloisen ylpeä, etten ehkä kykenisi tappamaan itseäni.
- Puhun paljon ja minua on vaikea saada hiljaiseksi. Tästä johtuen rakastan Alias-peliä, Tabookin on mukava. Erityisen paljon rakastan sitä, kun saan pelata Aliasta leireillä tai muissa vastaavissa tilanteissa; mitä myöhäisempi yö, sen parempi.
- Minulla on tapana otsikoida paperipäiväkirjankin kirjoitukset samoin kuin blogeissa usein tehdään.
- Saatan joskus nukkua sängyn sijasta huoneeni lattialla vain, koska tuntuu siltä.
- Olen suuresti riippuvainen musiikista; eniten elämääni kuuluvat ZenCafé, Maija Vilkkumaa, Sonata Arctica, Leevi and the Leavings, the Crash ja Simple Plan, mutta kuuntelen paljon muutakin. Kuuntelen likimain mitä vain, mistä erottaa sanat ja sävelen, tai ainakin jommankumman. Rapista en yleensä pidä ja yltiöraskas hevikin menee mieluummin ohi.
- Olen varsinainen kävelevä kaakaoriippuvuus. Varsinkin automaattikaakaot ovat ihania.
- Rakastan musikaaleja, ja haluaisin käydä teatterissa muutenkin paljon paljon useammin. Elokuvatkin ovat kivoja, mutta teatterissa on ihanaa.
- Sibeliuksen viulukonsertto on yksi elämäni suurista rakkauksista, jumaloin sitä. Kuuntelen jonkin verran - melko vähän - klassista musiikkia muutenkin, mutta mikään muu ei mene viulukonserton ohelle. Ei klassisesta eikä ei-klassisesta musiikista.
- Ihastun vain harvoin, mutta jos ihastun, niin olen yleensä pulassa.
- Rakastan kaakelilattioita, joissa on lattialämmitys.
- ZenCafén sanoin en usko ikuisuuteen vaan hetkeen, oikeastaan pelkään ajatusta ikuisuudesta.
- Seurakuntanuorten toiminta on yksi henkirei'istäni, pidän niistä jutuista tosi paljon. Ja nauran ihmisille, jotka uskovat seurakuntanuorten olevan himouskovaisia. Meidän, jotka lojumme seurakuntatalon kirkkosalin lattialla kuuntelemassa James Bond-soundtrackia ja pelaamassa Aliasta.
- Pahin painajaiseni kertoo siitä, kuinka tapan ihmisen.
- Yleisesti ottaen olen kärsimätön, mutta en luovuta koskaan.
- Olen itsenäinen, itsepäinen ja itsevarma ja menetän usein hermoni massan mukana valuviin teineihin, jotka eivät uskalla tehdä mitään yksin.
- Kirjoitusharrastuksessa rakastan eniten hahmosuunnittelua ja sitä, kuinka hahmot alkavat elää pääni sisällä. Jokaisessa hahmossani on pala minua itseäni, joissain enemmän, joissain vähemmän.
Voisin jatkaa listaa pidemmällekin. Numero 22: Olen jossain määrin itserakas enkä suostu uskomaan, että minun pitäisi muuttua vain siksi, että joku toinen haluaa sitä. Itse petyn aina silloin tällöin itseeni, mutta toisten mielipitellä on hyvin harvoin väliä.
Ensimmäisten merkintöjen tekeminen on aina helpointa. Ei tarvitse kajota päivään, tapahtumiin, ajatuksiin, pakkasen puremiin käsivarsiin tai ruokajonon vitseihin. Sitä voi puhua vain "yleisesti" ja toistaa samoja asioita koko ajan. Olen mestari kiertämään asiat, joista en halua puhua. Huijaan ja manipuloin, ja nautin siitä mielettömästi. Omatuntoni on joko a) äärimmäisen hiljaista sorttia, b) olematon tai c) menettänyt toivonsa, koska se on lähes aina hiljaa. Tai sitten minä vain olen aina kiltisti, mitä en jaksa edes väittää; ihmiset ovat lakanneet uskomasta niin jo kauan sitten.
Kommentit