Viikonloppu oli kuumaa kaakaota, korttipelejä ja talvestanauttimista, maanantai sydämenpysähdyksiä niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Ystävänpäivä, jota en ole koskaan oppinut ymmärtämään. Oikeat ystävät ovat tietysti oman päivän arvoisia, mutta enemmän luotan ideologiaan, jonka mukaan päivämäärillä ei ole väliä. Kortteja tein kai viimeksi ala-asteen kuvaamataidontunneilla, lahjoja en ole ostanut koskaan. Inhoan lahjoja, jotka hankitaan lahjojenhankkimisen takia. Koulussakaan mitään ystävänpäiväperinteitä ei ole, ja ehkä se on hyväkin. Ne ainaiset halaamisjutut tekevät päivästä toivottoman väkinäisen.

Ystävänpäivä on hyvä tekosyy halata ihmisiä, mä lausahdin. Ja hyvää se tekeekin tytölle, joka on ollut halauspulassa viikkoja. Toisaalta halasin itse vain kahta ihmistä; yhtä lohduksi ja yhtä (kuten harva se päivä) koska mä haluan halata sua. Takaisin halasin kai ystävänpäivän kunniaksi useitakin, ja onhan se väkinäistä. Ei kaikkien kohdalla - "sua on hyvä halata" - mutta monien. Sain yhden kortinkin, ihmiseltä jolta en olisi todella moista odottanut. Pisti miettimään omaa törkeyttäni - toinen askartelee kortteja ja toinen on todellisuudessa vain itsekkyys. Hetken inhosin itseäni.

Suurin osa oikeasti tärkeistä jäi kuitenkin halaamatta, enkä jaksa kantaa siitä huolta. Luotan siihen, että ihmiset tietävät että välitän vaikken vaaleanpunaisten sydämien päivän sanomaa toitottaisikaan. Loppujen lopuksi niitä ihmisiä, joille minä itse voin täydestä sydämestä toivottaa hyvää ystävänpäivää on aika vähän. Ei ystäviäkään määrättömästi ole.

Ystävien määrä ei allekirjoittanutta harmita. En tarvitse sataa, jos minulla on kymmenen hyvää, enkä sitäpaitsi takuulla ole itsekään mikään "maailman paras ystävä"-tyyppi. Kyyninen, myöntämiskammoinen ja sellainen, jonka on vaikea luottaa. Eniten pidän niistä ihmisistä, jotka hyväksyvät nuokin ominaisuudet. "Sä oot hassu", ne sanovat kun mä kerron kauppa-kioski-kammostani - ja hyväksyvät.

Äitini lapsuudenaikaisen huoneen seinällä on paperi, jossa lukee: "Ystävä on sellainen, joka ei pidä sinua hulluna, vaikka keräilisitkin Mikki Hiiri-levyjä." Määritelmä on oikeasti aika hyvä. Kuten sanottua, pidän hyväksyntää tärkeänä, koska en ole mitenkään automaattisesti kaikkien kaveri. Ystävä on myös sellainen, jonka kanssa a) voi puhua tärkeistä asioista ja johon voi luottaa
b) puhua turhia ja olla väsynyt
c) voi olla hiljaa.

Joka tapauksessa pidän valtavasti niistä ihmisistä, jotka tuntevat minut. Harva tuntee tapojani tai harrastuksiani tai musiikkimakuani, mutta yllättävän moni persoonan. Ja sehän se on tärkeintä. Ne tietävät vinon hymyn merkityksen ja sen, etten myönnä.

Koska voin toivottaa hyvää torstaita tai hyvää heinäkuuta, niin... Ystävyys on asia erikseen - kohteliashan voi aina olla. Hyvää ystävänpäivää!