Kevät tulee enkä osaa kävellä ulkona hymyilemättä vaikka päätä särkeekin. Ohut takki tuntuu kevyeltä pitkän talven jälkeen ja kengät tuntuvat sukilta ja kohta saa kulkea korkosandaaleissa ja nauraa; vaikka kuinka rakastankin kaikkia vuodenaikoja niin kevät on minun.

Atk-luokassa nauravaa tyttöä katsotaan pitkään, mutta en jaksa välittää. Luokka alkaa tyhjentyä ja ensimmäistä kertaa sitten elokuun olen ensimmäisten joukossa ulkona. Haluan hengittää haluan hymyillä, eilispäivän paras hetki oli naurua olkapään yli eikä kukaan muu varmasti huomannut mitään. Kevät.